Kuinka pystyisin olemaan ajatusteni tarkkailija?
Viime päivinä olen ollut hyvin agressiivinen ja tunteellinen. Ajatukseni ovat hyvin negatiivisia.
On mielenkiintoista, kuinka ihminen pystyy tarkastelemaan omia ajatuksiaan oikeastaan melko objektiivisesti, ja siten näkemään myös epäkorrektin käyttäytymisensä.
Kunpa vain pystyisin ohjailemaan ajatuksia ja tunteitani milloin tahansa.
En olisi se kakara, joka suutuspäissään heittää kahvikupin seinään. Impulsiivisen käytöksen sijaan voisinkin ajatella, mistä tämä minun kiukun puuskani oikein tuli.
Tunteet ovat sidoksissa käytökseemme. Minä olen tunteellinen ihminen. Välillä näyttää siltä, kuin oikein rakastaisin melankoliaa. Nautin onnettomuuden tunteesta ja ajattelumallista: " Voi kuinka yksin olenkaan tämän kaiken kurjuuden keskellä".
Mistähän se johtuu?
Emmehän me ole tunteitamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti